Salut,
Siitä on pitkä aika kun kirjoitin viimeksi. Silloin olin juuri muuttanut mun toiseen host-perheeseen. Nyt olen asunut reilun kuukauden kolmannessa perheessäni. Mulla on jäljellä enää vajaat kaksi kuukautta Ranskassa. Onpa hassua.
Olen ollut kahdella vaihtojärjestöni Rotaryn järjestämällä bussimatkalla. Ensimmäinen oli helmikuun lopulla kuuden päivän matka Barceloonaan. Toinen oli huhtikuun lopussa, jolla käytiin Saksassa Münichissä, Tsekissä (jossa myytiin huoltoasemalla Geisha-suklaata) Prahassa, Itävallassa Wienissä, Italiassa Venetsiassa ja Milanossa, Ranskassa Chamonixissa ja Sveitsissä Genevessä. Matka kesti 12 päivää. Matkoilla olin noin 45 muun kaikkialta maailmalta Ranskaan tulleen vaihto-oppilaan kanssa. Päivisin matkustettiin aina bussissa, vierailtiin kaupungissa ja illalla mentiin hotelliin. Se oli todella hauskaa, koska on kivaa matkustaa ja sain paljon kavereita eri maista.
Viihdyn vieläkin hyvin koulussa. Ihmiset ovat mukavia ja kouluun on kiva mennä, kun on kavereita. On kiinnostavaa opiskella filosofiaa 8 tuntia viikossa ja aamuisin on oikeastaan kiva aloittaa sillä.
Osallistun ylioppilaskirjoituksiin nyt kesäkuun lopulla. Ajattelin, että kannattaahan sitä yrittää. En kuitenkaan aio stressata siitä ja pysyä koko aikaa kotona opiskelemassa. Liikunnassa olen tehnyt jo ylioppilaskokeiden kolme testiä; sulkapallossa, acrosportissa (vähän kuin voimistelua) ja juoksussa.
Maaliskuussa kouluni oppilaskunnanhallitus järjesti mielenosoituksen Ranskan uutta työntekolainsäädäntöä vastaan ja osallistuin siihen. Moni muukin lukio sekä järjestö järjesti mielenosoituksen.
Viime viikolla meillä oli koulussa, myöskin oppilaskunnanhallituksen järjestämät, tanssiaiset. Ne ei olleet samanlaiset kuin vanhat Suomessa, mutta silti ihan kivat ja siellä oli DJ.
Täällä on kevät vauhdissa niinkuin kuulemma Suomessakin. Tosin mulle sää täällä tuntuu ihan kesältä. Täällä on ollut jo monta kertaa yli 25 astetta. On satanut monena päivänä, joka on mielestäni normaalia keväällä, mutta täällä kuulemma aika harvinaista. Täällä voikukat on jo siinä pallovaiheessa, kun niistä voi puhaltaa siemenet pois. Rypsipellot on jo kukkineet pari viikkoa sitten ja puutarhassa alkaa olla mansikoita.
Nyt kun on satanut paljon, oon nähnyt paljon kotiloita. Mutta täällä ne ei oo niitä pieniä, joita on Suomessa, vaan ne on isoja, niitä sen kokoisia, joita syödään. En ole vielä maistanut kotiloita, enkä tiedä uskallankokaan, koska ne ällöttää mua aika paljon. Sammakonkoipia kyllä varmaan uskaltaudun maistamaan.
Tämän hetkinen hostperheeni on mahtava. Vanhemmat on tosi mukavia ja mulla on 11- ja 18-vuotiaat hostsiskot. Meillä on kolme kissaa ja koira. Nonette, kylä jossa asutaan, sijaitsee vanhalla tulivuorella. Käyn usein kävelyllä viikonloppuaamuisin ja maisemat on upeat. Joka aamuisin menen koulubussilla kouluun ja iltäpäivisin palaan koulubussilla, joka lähtee koululta viideltä, kotiin. On ihan kiva mennä bussilla, koska mulla on siellä kavereita ja se on myös mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.
Ranskankieli alkaa tuntumaan luonnolliselta ja monesti mulle on helpompi puhua ranskaa kuin englantia. Vieläkin tietysti on tilanteita, kun en ymmärrä jotain, mutta normaalisti ymmärrän lähes kaiken. Aina riittää sanastoa, jota en osaa ja tulee tilanteita, kun joutuu etsimään jotain sanaa, mutta puhuminen sujuu tosi hyvin. Koulussa pidin Suomi-esitelmän, joka kesti 50min.
Ikävöin vähän Suomea ja ootan, että pääsen näkemään perheen ja kaverit, mutta samalla en haluaisi lähteä täältä. Kun lähden täältä niin voin matkustaa tänne myöhemmin, mutta en voi enää asua hostperheitteni luona ja opiskella Lycée Murat:ssa. Oon lukion kolmosella täällä ja on hassua että seuraavana vuonna kaikki mun luokkalaiset opiskelee yliopistoissa tai jossain muualla ja muuttaa opiskelija-asuntoihin, kun mä palaan ja meen lukion tokalle vasta. Se ei haittaa, koska haluan palata Kallioon, mutta silti se on hassua.
Mulle kuuluu kaiken kaikkiaan tosi hyvää.
Bisous kaikille Suomessa!
lauantai 21. toukokuuta 2016
torstai 31. joulukuuta 2015
Vuodenvaihde
Salut!
Pitkästä aikaa jaksoin taas avata läppärini ja kirjoittaa vähän.
Joulupäivänä tuli täyteen neljä kuukautta Ranskassa. Söin jouluaterian hostperheeni sekä hostisoäidin ja -sedän kanssa. Ranskalaiseen tyypilliseen jouluruokaan kuuluu lihaa, kuten hanhenmaksa, mutta koska olen kasvissyöjä, perheeni valitsi aterialle mereneläviä. Maistoin ensimmäistä kertaa ostereita ja kampasimpukkaa.Ostereista en oikein pidä, mutta kampasimpukka oli ihan hyvää.
Jouluni ei ollut kovin jouluisa. Hostäitini oli töissä jouluaattona ja joulupäivänä, ja koska perheessä ei ole pieniä lapsia, ei joulupukki käynyt, eivätkä joululahjat olleet niin iso juttu.
Joululoma on täällä kaksi viikkoa. Viime viikolla meillä oli illanvietto meidän luokan ja toisen kirjallisuusluokan kesken. Sain tietää, että toisella luokalla on tyttö, joka oli viime vuonna vaihto- oppilaana USA:ssa Texasissa. Kivaa. Kävin myös tapaamassa suomalaista Rotary- vaihtaria ja vierailimme Lyonissa. Oli hauskaa puhua suomea sekä nähdä Lyon, koska se on kaunis paikka, enkä ole ennen käynyt siellä. Hostsiskollani oli synttärit viikonloppuna ja maanantaina meillä oli Raclette- ilta kavereiden kanssa. Aika on siis kulunut nopeasti. Lomalla pitäisi tietenkin myös kerrata filosofiaa ja historiaa sekä lukea Rouva Bovarya ja Kuningas Oidipusta.
Eilen muutin seuraavaan hostperheeseeni. Se on vähän jännää, koska koko arkeni tulee muuttumaan paljon. Asun eri paikassa, sain eri huoneen, syön erilaista ruokaa ja asun eri ihmisten kanssa. On myös vaikea saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin muuttoa varten. Vähän väsyttävää, että pitää uudestaan tutustua ja tottua uuteen perheeseen ja heidän tapoihinsa, mutta kuitenkin mielenkiintoista, koska pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja heidän kauttaan vielä toisiin.
Uusi perheeni kuitenkin vaikuttaa tosi mukavalta. Minulla on vuotta nuorempi hostsisko ja hän on tosi kiva ja vaikuttaa olevan aika samantyylinen kuin minä ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Uusi huoneeni on iso ja siellä on paljon kirjoja (suurin osa tosin lastenkirjoja). Löysin jo ainakin Pikku Prinssin. En ole ennen lukenut sitä ranskaksi. Löysin myös Jules Verneä ja Victor Hugon runoja.
Joululoma tuli tarpeeseen, kuten se tuntuu aina tulevan. Ennen syyslomaa, en ollut vielä ehtinyt väsyä kouluun, mutta nyt olin ehtinyt. Koulussa työskentelen lähes yhtä paljon kuin toiset. En kertaa filsaa joka ilta, kuten pitäisi, enkä jaksa tehdä kokeisiin kertausta varten tiivistelmiä pienille papereille, mutta tunneilla kuuntelen, kirjoitan muistiinpanot ja teen kaikki tehtävät. Koulu on siis minullekin aika rankkaa täällä.
Kielitaidossa tapahtuu koko ajan kehitystä. Ymmärrän ja puhun aina paremmin, vaikken itse huomaa suurta eroa. Sen kyllä huomaan, että lausun harvemmin asioita väärin ja sanat alkavat tuntua luontevammilta. Kun tapaan ihmisiä ekaa kertaa, niin ne kyllä kuulee, etten puhu ranskaa äidnkielenä, mutta sanoo monesti, että puhun tosi hyvin. Nyt, kun ymmärtää paremmin, niin ärsyttää myös enemmän, jos ei tajua jotain keskustelua tai osaa keskustelusta. Jos ihmiset puhuu puhekieltä ja käyttää outoja ilmauksia.
Eilen ensimmäisen perheen hostäitini sanoi kielitaitoni parantuneen tos paljon. Hän sanoi, että aluksi hänen piti puhua minulle tosi hitaasti ja selkeästi, mutta nykyään hän puhuu minulle ihan kuin kenelle tahansa. Joskus en ymmärrä jotain, mutta se on yleensä sanonta, jota en ole kuullut ennen tai jos hän selittää asiasta, johon liittyvää sanastoa en tunne.
Nyt jouluna tuli vähän koti-ikävä. En ole ennen viettänyt joulua ilman perhettä ja se on juhla perheen kanssa sekä lähes samanlainen joka vuosi, joten tuntui tietysti oudolta.
Tein riisipuuroa, koska löysin täältä jotain pyöreitä riisejä, joiden paketissa oli kuva kulhosta, joka oli täynnä hyvin riisipuuroa muistuttavaa mömmöä. Se onnistui hyvin. Hostperheeni mielestä se kuitenkin oli aika outoa syödä sitä lounaaksi, koska se on makeaa. Hostsiskoni maistoi sitä juuston kanssa.
Pipareitakin olen tehnyt. Pidin suomalaisen vaihtarin kanssa pipareiden leipomispäivän toisille vaihtareille ja meidän ranskalaisille kavereille. Varsinkin koristelu oli hauskaa.
Tänään on uudenvuoden aatto ja vietän sen kavereiden kanssa.
Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille Suomeen!
Bon année!
Bisous, Sointu
Pitkästä aikaa jaksoin taas avata läppärini ja kirjoittaa vähän.
Joulupäivänä tuli täyteen neljä kuukautta Ranskassa. Söin jouluaterian hostperheeni sekä hostisoäidin ja -sedän kanssa. Ranskalaiseen tyypilliseen jouluruokaan kuuluu lihaa, kuten hanhenmaksa, mutta koska olen kasvissyöjä, perheeni valitsi aterialle mereneläviä. Maistoin ensimmäistä kertaa ostereita ja kampasimpukkaa.Ostereista en oikein pidä, mutta kampasimpukka oli ihan hyvää.
Jouluni ei ollut kovin jouluisa. Hostäitini oli töissä jouluaattona ja joulupäivänä, ja koska perheessä ei ole pieniä lapsia, ei joulupukki käynyt, eivätkä joululahjat olleet niin iso juttu.
Joululoma on täällä kaksi viikkoa. Viime viikolla meillä oli illanvietto meidän luokan ja toisen kirjallisuusluokan kesken. Sain tietää, että toisella luokalla on tyttö, joka oli viime vuonna vaihto- oppilaana USA:ssa Texasissa. Kivaa. Kävin myös tapaamassa suomalaista Rotary- vaihtaria ja vierailimme Lyonissa. Oli hauskaa puhua suomea sekä nähdä Lyon, koska se on kaunis paikka, enkä ole ennen käynyt siellä. Hostsiskollani oli synttärit viikonloppuna ja maanantaina meillä oli Raclette- ilta kavereiden kanssa. Aika on siis kulunut nopeasti. Lomalla pitäisi tietenkin myös kerrata filosofiaa ja historiaa sekä lukea Rouva Bovarya ja Kuningas Oidipusta.
Eilen muutin seuraavaan hostperheeseeni. Se on vähän jännää, koska koko arkeni tulee muuttumaan paljon. Asun eri paikassa, sain eri huoneen, syön erilaista ruokaa ja asun eri ihmisten kanssa. On myös vaikea saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin muuttoa varten. Vähän väsyttävää, että pitää uudestaan tutustua ja tottua uuteen perheeseen ja heidän tapoihinsa, mutta kuitenkin mielenkiintoista, koska pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja heidän kauttaan vielä toisiin.
Uusi perheeni kuitenkin vaikuttaa tosi mukavalta. Minulla on vuotta nuorempi hostsisko ja hän on tosi kiva ja vaikuttaa olevan aika samantyylinen kuin minä ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Uusi huoneeni on iso ja siellä on paljon kirjoja (suurin osa tosin lastenkirjoja). Löysin jo ainakin Pikku Prinssin. En ole ennen lukenut sitä ranskaksi. Löysin myös Jules Verneä ja Victor Hugon runoja.
Joululoma tuli tarpeeseen, kuten se tuntuu aina tulevan. Ennen syyslomaa, en ollut vielä ehtinyt väsyä kouluun, mutta nyt olin ehtinyt. Koulussa työskentelen lähes yhtä paljon kuin toiset. En kertaa filsaa joka ilta, kuten pitäisi, enkä jaksa tehdä kokeisiin kertausta varten tiivistelmiä pienille papereille, mutta tunneilla kuuntelen, kirjoitan muistiinpanot ja teen kaikki tehtävät. Koulu on siis minullekin aika rankkaa täällä.
Kielitaidossa tapahtuu koko ajan kehitystä. Ymmärrän ja puhun aina paremmin, vaikken itse huomaa suurta eroa. Sen kyllä huomaan, että lausun harvemmin asioita väärin ja sanat alkavat tuntua luontevammilta. Kun tapaan ihmisiä ekaa kertaa, niin ne kyllä kuulee, etten puhu ranskaa äidnkielenä, mutta sanoo monesti, että puhun tosi hyvin. Nyt, kun ymmärtää paremmin, niin ärsyttää myös enemmän, jos ei tajua jotain keskustelua tai osaa keskustelusta. Jos ihmiset puhuu puhekieltä ja käyttää outoja ilmauksia.
Eilen ensimmäisen perheen hostäitini sanoi kielitaitoni parantuneen tos paljon. Hän sanoi, että aluksi hänen piti puhua minulle tosi hitaasti ja selkeästi, mutta nykyään hän puhuu minulle ihan kuin kenelle tahansa. Joskus en ymmärrä jotain, mutta se on yleensä sanonta, jota en ole kuullut ennen tai jos hän selittää asiasta, johon liittyvää sanastoa en tunne.
Nyt jouluna tuli vähän koti-ikävä. En ole ennen viettänyt joulua ilman perhettä ja se on juhla perheen kanssa sekä lähes samanlainen joka vuosi, joten tuntui tietysti oudolta.
Tein riisipuuroa, koska löysin täältä jotain pyöreitä riisejä, joiden paketissa oli kuva kulhosta, joka oli täynnä hyvin riisipuuroa muistuttavaa mömmöä. Se onnistui hyvin. Hostperheeni mielestä se kuitenkin oli aika outoa syödä sitä lounaaksi, koska se on makeaa. Hostsiskoni maistoi sitä juuston kanssa.
Pipareitakin olen tehnyt. Pidin suomalaisen vaihtarin kanssa pipareiden leipomispäivän toisille vaihtareille ja meidän ranskalaisille kavereille. Varsinkin koristelu oli hauskaa.
Tänään on uudenvuoden aatto ja vietän sen kavereiden kanssa.
Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille Suomeen!
Bon année!
Bisous, Sointu
perjantai 6. marraskuuta 2015
Tottumista
Salut!
Oon nyt ollut täällä noin 2 ja puoli kuukautta. Aika kuluu edelleenkin tosi nopeesti, mutta asiat alkaa asettua paikoilleen, eikä kaikki enää hämmästytä, enkä ole ihan pihalla koko ajan.
Koulu sujuu. Kirjoitin filosofiaan ekan dissertaationi. Se on se sellainen essee, jossa pitää vastata kysymykseen silleen, että vastauksessa on johdanto, 3-osainen käsittelykappale ja yhteenveto. Nyt, kun alan ymmärtää paremmin niin, filsa on aika mielenkiitoista. Koulussa ymmärrän jo sen verran ihmisten puhetta, että tajuan mistä ihmiset puhuu ja pystyn seuraamaan keskusteluja. Kuitenkin keskusteluihin liittyminen on vaikeeta, koska kaikki puhuu niin nopeesti. Pystyn juttelemaan aika hyvin, jos olen yhden tai kahden ihmisen kanssa.
Olen ollut ihan tervekin. Ekan kuukauden aikana oli viikon vähän nuhaa ja flunssaa, mutta sen jälkeen ei mitään.
Viime ja toissaviikon olin lomalla. Se oli ihan mukavaa, koska pääsin käymään esimerkiksi Versaillesissa ja pari kertaa leffassa sekä shoppailemaan ja näkemään kavereita. Kuitenkin 2 viikkoa on aika pitkä loma ja ehdin myös tylsistyä, kun monena päivänä olin vain kotona. Olin aika iloinen kouluun paluusta, koska koulussa nään joka päivä kavereita ja viihdyn siellä aika hyvin.
Suurimman osan ajasta olen iloinen. Välillä tietysti tulee hetkiä, kun ärsyttää, tuntuu tylsältä, kun ei ole tekemistä tai turhauttaa, jos ei saa tehtyä itseään ymmärretyksi kunnolla. Tuskastelen kuitenkin aika vähän kielitaitoani. Saan sanottua yleensä edes yksinkertaisesti kaiken, mitä haluan tai mun tarvitsee sanoa. Tunnen oppivani koko ajan ja hyväksyn sen, että oppiminen tuntuu välillä aivan liian hitaalta. Kertaakaan en ole ajatellut haluavani olla Suomessa sen sijaan kuin täällä. ( heh varsinkaan nyt marraskuussa )
Ehkä kuukausi sitten ikävöin vähän ruisleipää. Nyt ikävöin puuroa aamupalana, varsinkin kotona tehtyä omenariisipuuroa. Täällä ei syödä puuroa. Mun tuomat pikapuurot oli aika hämmentäviä pakettinsa kanssa, jossa lukee vain suomea ja ruotsia. Olen myös syönyt paljon keitettyjä ja höyrystettyjä vihanneksia. Ei niin, että alkaisi inhottaa, mutta mielelläni en söisi niin useasti.
Ikävöin välillä perhettä ja parhaita kavereita. Joskus ikävöin aika paljon, joskus vähän. Ikävöin myös mun tanssitunteja. On mulla täälläkin yksi tanssitunti ja se on kiva. Ikävöin Helsingissä kävelyä sekä aamuja metrossa ja bussissa. Käyn toisinaan Clermont- Ferrandissa, joka on lähimpänä oleva suurempi kaupunki ja on aina ihanaa nähdä paljon ihmisiä. Tyylikkäitä ihmisiä ja erilaisia ihmisiä.
Ja tosiaan kaipaan sitä, että voin itse mennä paikasta toiseen, enkä tartte autokyytiä.
Tuun aina hyvälle tuulelle, kun huomaan kivoja pikkujuttuja. Koulumatkoilla autossa näen kauniin auringonnousun lopun ja monina aamuina on paljon sumua. Kaupunkiin saapuessamme saatan nähdä ihmisiä ostamassa leipää. Vanhat talot on ihanan värisiä ja avattavat ikkunaluukut on tosi söpöjä, eikä niitä nää Suomessa. Joissain sanoissa R kuulostaa tosi nätiltä. Se on aina kiva, kun ihmiset nauraa. Leudot syyspäivät, millon aurinko paistaa matalalla ja koulunpihalla on lehtikasoja. Kun on kylmä aamu ja istutaan välkällä koulun täpötäydessä Foyerissa ( paikka, jossa on pöytiä opiskelemista varten, kahvila aamuisin, nojatuoleja ja telkkari ) ja telkkarin musakanavalla soi Weekndin tai Justin Bieberin jokapäiväiset radiobiisit. Kun unohdin patterin päälle yöks ja tänä aamuna mun huoneessa oli lämmin.
Uusien asioiden oppiminen ja huomaaminen on ihanaa ja yritän koko ajan pitää silmät auki ja mielen avoimena. Ranskalaiset sanoo, että 2 viikkoa on 15 päivää. Kysyin, mun kavereilta ja hostäidiltä miksi, mutta ne sano vaan, että se on tapa. Usein sanotaan myös, että viikko on 8 päivää.
On mielenkiintoista huomata, että tutut asiat on täällä erilaisia. Syksy on myöhemmässä ja vähän leudompi, marraskuu ei ole yhtä kylmä ja harmaa, ruska ei ole niin täyteläinen, mutta jotkut puut on ihan kirkkaanpunaisia. Filsan ope sanoi tänään, että joulusta tulee mieleen kuusen ja suklaan tuoksujen lisäksi mieleen klementiini. Viime perjantaina vietiin kukkia haudoille. Täällä kaikki vie niille värikkäitä kukkia ja monet vie jopa muovikukkia, ei kynttilöitä.
Samalla tulee myös ikävä pimeitä aamuja ja iltoja bussissa. Sateisia ja harmaita päiviä, jolloin kävelee sateenvarjon kanssa kuulokkeet korvissa ja ostaa R- kioskin kahvin, tai ruokakaupan kahvin, koska se on halvempi.
Kaiken kaikkiaan hyvin menee. Oon nähnyt ja kokenut paljon uutta ja olen enemmän kuin innokas kokemaan ja oppimaan lisää.
Oon nyt ollut täällä noin 2 ja puoli kuukautta. Aika kuluu edelleenkin tosi nopeesti, mutta asiat alkaa asettua paikoilleen, eikä kaikki enää hämmästytä, enkä ole ihan pihalla koko ajan.
Koulu sujuu. Kirjoitin filosofiaan ekan dissertaationi. Se on se sellainen essee, jossa pitää vastata kysymykseen silleen, että vastauksessa on johdanto, 3-osainen käsittelykappale ja yhteenveto. Nyt, kun alan ymmärtää paremmin niin, filsa on aika mielenkiitoista. Koulussa ymmärrän jo sen verran ihmisten puhetta, että tajuan mistä ihmiset puhuu ja pystyn seuraamaan keskusteluja. Kuitenkin keskusteluihin liittyminen on vaikeeta, koska kaikki puhuu niin nopeesti. Pystyn juttelemaan aika hyvin, jos olen yhden tai kahden ihmisen kanssa.
Olen ollut ihan tervekin. Ekan kuukauden aikana oli viikon vähän nuhaa ja flunssaa, mutta sen jälkeen ei mitään.
Viime ja toissaviikon olin lomalla. Se oli ihan mukavaa, koska pääsin käymään esimerkiksi Versaillesissa ja pari kertaa leffassa sekä shoppailemaan ja näkemään kavereita. Kuitenkin 2 viikkoa on aika pitkä loma ja ehdin myös tylsistyä, kun monena päivänä olin vain kotona. Olin aika iloinen kouluun paluusta, koska koulussa nään joka päivä kavereita ja viihdyn siellä aika hyvin.
Suurimman osan ajasta olen iloinen. Välillä tietysti tulee hetkiä, kun ärsyttää, tuntuu tylsältä, kun ei ole tekemistä tai turhauttaa, jos ei saa tehtyä itseään ymmärretyksi kunnolla. Tuskastelen kuitenkin aika vähän kielitaitoani. Saan sanottua yleensä edes yksinkertaisesti kaiken, mitä haluan tai mun tarvitsee sanoa. Tunnen oppivani koko ajan ja hyväksyn sen, että oppiminen tuntuu välillä aivan liian hitaalta. Kertaakaan en ole ajatellut haluavani olla Suomessa sen sijaan kuin täällä. ( heh varsinkaan nyt marraskuussa )
Ehkä kuukausi sitten ikävöin vähän ruisleipää. Nyt ikävöin puuroa aamupalana, varsinkin kotona tehtyä omenariisipuuroa. Täällä ei syödä puuroa. Mun tuomat pikapuurot oli aika hämmentäviä pakettinsa kanssa, jossa lukee vain suomea ja ruotsia. Olen myös syönyt paljon keitettyjä ja höyrystettyjä vihanneksia. Ei niin, että alkaisi inhottaa, mutta mielelläni en söisi niin useasti.
Ikävöin välillä perhettä ja parhaita kavereita. Joskus ikävöin aika paljon, joskus vähän. Ikävöin myös mun tanssitunteja. On mulla täälläkin yksi tanssitunti ja se on kiva. Ikävöin Helsingissä kävelyä sekä aamuja metrossa ja bussissa. Käyn toisinaan Clermont- Ferrandissa, joka on lähimpänä oleva suurempi kaupunki ja on aina ihanaa nähdä paljon ihmisiä. Tyylikkäitä ihmisiä ja erilaisia ihmisiä.
Ja tosiaan kaipaan sitä, että voin itse mennä paikasta toiseen, enkä tartte autokyytiä.
Tuun aina hyvälle tuulelle, kun huomaan kivoja pikkujuttuja. Koulumatkoilla autossa näen kauniin auringonnousun lopun ja monina aamuina on paljon sumua. Kaupunkiin saapuessamme saatan nähdä ihmisiä ostamassa leipää. Vanhat talot on ihanan värisiä ja avattavat ikkunaluukut on tosi söpöjä, eikä niitä nää Suomessa. Joissain sanoissa R kuulostaa tosi nätiltä. Se on aina kiva, kun ihmiset nauraa. Leudot syyspäivät, millon aurinko paistaa matalalla ja koulunpihalla on lehtikasoja. Kun on kylmä aamu ja istutaan välkällä koulun täpötäydessä Foyerissa ( paikka, jossa on pöytiä opiskelemista varten, kahvila aamuisin, nojatuoleja ja telkkari ) ja telkkarin musakanavalla soi Weekndin tai Justin Bieberin jokapäiväiset radiobiisit. Kun unohdin patterin päälle yöks ja tänä aamuna mun huoneessa oli lämmin.
Uusien asioiden oppiminen ja huomaaminen on ihanaa ja yritän koko ajan pitää silmät auki ja mielen avoimena. Ranskalaiset sanoo, että 2 viikkoa on 15 päivää. Kysyin, mun kavereilta ja hostäidiltä miksi, mutta ne sano vaan, että se on tapa. Usein sanotaan myös, että viikko on 8 päivää.
On mielenkiintoista huomata, että tutut asiat on täällä erilaisia. Syksy on myöhemmässä ja vähän leudompi, marraskuu ei ole yhtä kylmä ja harmaa, ruska ei ole niin täyteläinen, mutta jotkut puut on ihan kirkkaanpunaisia. Filsan ope sanoi tänään, että joulusta tulee mieleen kuusen ja suklaan tuoksujen lisäksi mieleen klementiini. Viime perjantaina vietiin kukkia haudoille. Täällä kaikki vie niille värikkäitä kukkia ja monet vie jopa muovikukkia, ei kynttilöitä.
Samalla tulee myös ikävä pimeitä aamuja ja iltoja bussissa. Sateisia ja harmaita päiviä, jolloin kävelee sateenvarjon kanssa kuulokkeet korvissa ja ostaa R- kioskin kahvin, tai ruokakaupan kahvin, koska se on halvempi.
Kaiken kaikkiaan hyvin menee. Oon nähnyt ja kokenut paljon uutta ja olen enemmän kuin innokas kokemaan ja oppimaan lisää.
torstai 8. lokakuuta 2015
In English
Salut!
So this time I write in English, so you, my friends who don't speak Finnish, can also catch up a little bit with what's going on in here. Some day you'll also get a post in French.
I've been here for 6 weeks, but the time has gone very fast and it doesn't feel like 6 weeks. My French is getting better. I understand what people are talking to me without them repeating it once or twice every time. I also can have conversations with people, though quite simple, but still conversations.
School is also starting to go better. I'm in Terminal, which is the last grade of high school and in literature class, which means that I have 8 hours of philosophy per week, literature, history and geography, English and literature in English. Philosophy, especially, is very hard, but I'm trying to understand and take notes on the lessons. I accept the fact that there's many things I don't understand and I can't keep up with the others yet and I don't stress about it. At some point I'll understand everything. But on Monday, we had a test and I answered to 3 of 4 questions about the course and I got 4/8 points. I'm very happy of that. There were also 2 essays in the test, but they were still too hard for me.
I've been here for 6 weeks so I've spent 6 weekends in here. Every weekend I've had something fun to do. Last Saturday my second and last host families came to us and we had lunch together. I'm here with the Rotary program therefore I've 3 families. All my 3 families are very nice. I have some siblings in every family which is also a nice thing. On Sunday I went to Color me rad with two of my exchange student friends. It's an event where we run and in the end there's a festival and there're different coloured powders which we throw on ourselves. It was very fun.
This weekend I'll go to Mont Saint Michel with other Rotary exchange students. It'll be awesome!
We have a holiday after a week. It's two weeks long. It feels very long to me, because in Finland our holiday in Autumn is one week or sometimes even shorter. On holiday I'll probably see some friends and go to visit the castle of Versailles with my host family.
All the people in here are very nice to me. My class at school is great and I have a group of friends with whom I hang out during the breaks and eat in the canteen. They always help me, when I don't understand something or I'm otherwise lost (which is quite often). Today I had taken the clothes for sports class with me, but then, when it should've been sports, my friend said that we don't have it today. I had somehow missed that info last week.
I'm happy and contented to my life in here. Sometimes I get a bit frustrated about not being able to express myself so well or not understanding what people are talking. My village, Clémensat is very small and has only 100 inhabitants. There is no public transportation and I find that strange. It's weird that I can't just go somewhere by myself. If I want to see a friend or if I need to buy something, I have to get a car ride. But still, Clémensat is very beautiful and lovely place and it's interesting to experience new things.
It's wonderful to be here, in completely new place with new people I've never met, with new language, because there's always new things to see and learn.
I haven't become homesick yet. Sometimes I miss a bit my friends, talking with them and hanging out with them, but not often. I call or skype with my family once a week so I haven't really started to miss them. When I talk with them, it's funny to notice that speaking Finnish doesn't feel so smooth and fluent.
It's autumn in here now. In the mornings it's 5-10 degrees and at days it's 15-20 degrees. I've always heard that the Finnish "Ruska" (meaning the autumn colors, when the leaves on trees are turning to red, yellow, orange...) is exceptional, but I can say that it's also quite impressive in here.
Bisous to everyone and good rest of the autumn. Voimia ja jaksamisia to especially everyone in Finland. The late autumn is Finland is very dark and cold.
And I'm sorry I still can't get any pictures in here.
So this time I write in English, so you, my friends who don't speak Finnish, can also catch up a little bit with what's going on in here. Some day you'll also get a post in French.
I've been here for 6 weeks, but the time has gone very fast and it doesn't feel like 6 weeks. My French is getting better. I understand what people are talking to me without them repeating it once or twice every time. I also can have conversations with people, though quite simple, but still conversations.
School is also starting to go better. I'm in Terminal, which is the last grade of high school and in literature class, which means that I have 8 hours of philosophy per week, literature, history and geography, English and literature in English. Philosophy, especially, is very hard, but I'm trying to understand and take notes on the lessons. I accept the fact that there's many things I don't understand and I can't keep up with the others yet and I don't stress about it. At some point I'll understand everything. But on Monday, we had a test and I answered to 3 of 4 questions about the course and I got 4/8 points. I'm very happy of that. There were also 2 essays in the test, but they were still too hard for me.
I've been here for 6 weeks so I've spent 6 weekends in here. Every weekend I've had something fun to do. Last Saturday my second and last host families came to us and we had lunch together. I'm here with the Rotary program therefore I've 3 families. All my 3 families are very nice. I have some siblings in every family which is also a nice thing. On Sunday I went to Color me rad with two of my exchange student friends. It's an event where we run and in the end there's a festival and there're different coloured powders which we throw on ourselves. It was very fun.
This weekend I'll go to Mont Saint Michel with other Rotary exchange students. It'll be awesome!
We have a holiday after a week. It's two weeks long. It feels very long to me, because in Finland our holiday in Autumn is one week or sometimes even shorter. On holiday I'll probably see some friends and go to visit the castle of Versailles with my host family.
All the people in here are very nice to me. My class at school is great and I have a group of friends with whom I hang out during the breaks and eat in the canteen. They always help me, when I don't understand something or I'm otherwise lost (which is quite often). Today I had taken the clothes for sports class with me, but then, when it should've been sports, my friend said that we don't have it today. I had somehow missed that info last week.
I'm happy and contented to my life in here. Sometimes I get a bit frustrated about not being able to express myself so well or not understanding what people are talking. My village, Clémensat is very small and has only 100 inhabitants. There is no public transportation and I find that strange. It's weird that I can't just go somewhere by myself. If I want to see a friend or if I need to buy something, I have to get a car ride. But still, Clémensat is very beautiful and lovely place and it's interesting to experience new things.
It's wonderful to be here, in completely new place with new people I've never met, with new language, because there's always new things to see and learn.
I haven't become homesick yet. Sometimes I miss a bit my friends, talking with them and hanging out with them, but not often. I call or skype with my family once a week so I haven't really started to miss them. When I talk with them, it's funny to notice that speaking Finnish doesn't feel so smooth and fluent.
It's autumn in here now. In the mornings it's 5-10 degrees and at days it's 15-20 degrees. I've always heard that the Finnish "Ruska" (meaning the autumn colors, when the leaves on trees are turning to red, yellow, orange...) is exceptional, but I can say that it's also quite impressive in here.
Bisous to everyone and good rest of the autumn. Voimia ja jaksamisia to especially everyone in Finland. The late autumn is Finland is very dark and cold.
And I'm sorry I still can't get any pictures in here.
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Kolme viikkoa takana, monta jäljellä
Salut!
Kolme viikkoa on nyt mennyt täällä, eikä mulla oo koskaan ennen ollut kolmea viikkoa, joiden aikana olisi tapahtunut näin paljon kaikkea, oppinut niin paljon uutta, tajunnut uusia asioita, nähnyt vieraita paikkoja sekä tavannut uusia ihmisiä.
Koulu on iso uusi asia täällä. Se on mielenkiintoista, mutta välillä vähän turhauttavaa. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, olen kirjallisuusluokalla, joten mulla on paljon filosofiaa, englantia, kirjallisuutta, maantietoa ja historiaa. Filosofia on vaikeaa ja täynnä vaikeita sanoja, mutta yleensä ymmärrän aiheen. Kirjallisuuden tunneilla en ymmärrä kuin joitain asioita välillä, koska ope puhuu todella nopeasti. Sen lisäksi luen eri kirjaa kuin toiset, koska heidän lukemansa Madame Bovary on liian pitkä ja vaikea minulle. Maantieto on yllättävän helppoa ja ymmärrän tunneilla suurimman osan sekä saan otettua muistiinpanoja opettajan puheesta.
Koulussa olen saanut kavereita, joiden kanssa olen välitunneilla, ruokailussa sekä istun luokassa. He ovat kärsivällisiä jutellessaan kanssani ja yrittävät sanoa englanniksi sen, mitä en tajua. Olen kuitenkin oppinut jo jonkin verran ja alan tajuta paremmin, mitä he puhuvat. Koulussa kavereistani on ollut paljon apua, enkä olisi pärjännyt ilman heitä. He ovat auttaneet löytämään luokkahuoneet, selittäneet mitä opettaja kysyy minulta, auttaneet hankkimaan koodin kouluruokailua varten, antaneet luntata muistiinpanot vihoistaan, kun en ole osaanut kirjoittaa ylös sekä olleet ihan vain seuraa ja kavereita.
Koulun jälkeen tulen kotiin ja teen ne vähät läksyt, joita minulla on. Sitten saatan käydä kävelyllä tai lukea kirjaa. Tänään kävin balettitunnilla, mutta en usko, että jatkan siellä, koska tunti oli outo, enkä pitänyt siitä. Aion etsiä itselleni kuitenkin jonkun tanssitunnin. Mieluiten nykytanssia.
Arkipäivisin hostsiskoni asuu opiskelija- asunnossaa, mutta viikonloppuisin hän on kotona ja silloin hengailen hänen kanssaan. Viime viikonloppuna tapasin hänen kanssaan jotain hänen kavereitaan ja he olivat todella mukavia. Täällä minun on aika vaikea nähdä vapaa- ajalla kavereita, koska kukaan ei asu kylässäni, eikä täällä kulje busseja . Hostvanhempani käyvät töissä, joten, jos haluan mennä jonnekin, se täytyy sopia ajoissa. Olen kuitenkin saanut kaverin koulubussissa, jolla menen kouluun, jos naapurimme ei pääse viemään minua samalla, kun vie tyttärensä. Koulubussikaverini asuu viereisessä kylässä, joten hanta voin nähdä joskus koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Hän puhuu englantia, joten hänen kanssaan on helppo jutella.
Minulla menee vieläkin hyvin, eikä ole tullut koti- ikävä, vaikka näin meidän kissat Skypessä.
Nyt täällä sataa ja ukkostaa ja harmittaa, ettei mulla ole mukana sadetakkia ja kumisaappaita, niin en voi mennä kävelylle. Unohdin myös villasukat kotiin.
En saa jonkin takia liitettyä tähän mukaan kuvia mun tietokoneella, mutta koitan joku päivä, vaikka laittaa erillisen kuvapostauksen kännykällä.
Kolme viikkoa on nyt mennyt täällä, eikä mulla oo koskaan ennen ollut kolmea viikkoa, joiden aikana olisi tapahtunut näin paljon kaikkea, oppinut niin paljon uutta, tajunnut uusia asioita, nähnyt vieraita paikkoja sekä tavannut uusia ihmisiä.
Koulu on iso uusi asia täällä. Se on mielenkiintoista, mutta välillä vähän turhauttavaa. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, olen kirjallisuusluokalla, joten mulla on paljon filosofiaa, englantia, kirjallisuutta, maantietoa ja historiaa. Filosofia on vaikeaa ja täynnä vaikeita sanoja, mutta yleensä ymmärrän aiheen. Kirjallisuuden tunneilla en ymmärrä kuin joitain asioita välillä, koska ope puhuu todella nopeasti. Sen lisäksi luen eri kirjaa kuin toiset, koska heidän lukemansa Madame Bovary on liian pitkä ja vaikea minulle. Maantieto on yllättävän helppoa ja ymmärrän tunneilla suurimman osan sekä saan otettua muistiinpanoja opettajan puheesta.
Koulussa olen saanut kavereita, joiden kanssa olen välitunneilla, ruokailussa sekä istun luokassa. He ovat kärsivällisiä jutellessaan kanssani ja yrittävät sanoa englanniksi sen, mitä en tajua. Olen kuitenkin oppinut jo jonkin verran ja alan tajuta paremmin, mitä he puhuvat. Koulussa kavereistani on ollut paljon apua, enkä olisi pärjännyt ilman heitä. He ovat auttaneet löytämään luokkahuoneet, selittäneet mitä opettaja kysyy minulta, auttaneet hankkimaan koodin kouluruokailua varten, antaneet luntata muistiinpanot vihoistaan, kun en ole osaanut kirjoittaa ylös sekä olleet ihan vain seuraa ja kavereita.
Koulun jälkeen tulen kotiin ja teen ne vähät läksyt, joita minulla on. Sitten saatan käydä kävelyllä tai lukea kirjaa. Tänään kävin balettitunnilla, mutta en usko, että jatkan siellä, koska tunti oli outo, enkä pitänyt siitä. Aion etsiä itselleni kuitenkin jonkun tanssitunnin. Mieluiten nykytanssia.
Arkipäivisin hostsiskoni asuu opiskelija- asunnossaa, mutta viikonloppuisin hän on kotona ja silloin hengailen hänen kanssaan. Viime viikonloppuna tapasin hänen kanssaan jotain hänen kavereitaan ja he olivat todella mukavia. Täällä minun on aika vaikea nähdä vapaa- ajalla kavereita, koska kukaan ei asu kylässäni, eikä täällä kulje busseja . Hostvanhempani käyvät töissä, joten, jos haluan mennä jonnekin, se täytyy sopia ajoissa. Olen kuitenkin saanut kaverin koulubussissa, jolla menen kouluun, jos naapurimme ei pääse viemään minua samalla, kun vie tyttärensä. Koulubussikaverini asuu viereisessä kylässä, joten hanta voin nähdä joskus koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Hän puhuu englantia, joten hänen kanssaan on helppo jutella.
Minulla menee vieläkin hyvin, eikä ole tullut koti- ikävä, vaikka näin meidän kissat Skypessä.
Nyt täällä sataa ja ukkostaa ja harmittaa, ettei mulla ole mukana sadetakkia ja kumisaappaita, niin en voi mennä kävelylle. Unohdin myös villasukat kotiin.
En saa jonkin takia liitettyä tähän mukaan kuvia mun tietokoneella, mutta koitan joku päivä, vaikka laittaa erillisen kuvapostauksen kännykällä.
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Ensimmäinen koulupäivä (+viikko takana)
Salut!
Olen ollut nyt viikon täällä. Aika on mennyt nopeesti, koska on todella paljon kaikkea uutta koko ajan. Olen oppinut tuntemaan kotikylääni sekä lähellä olevia suurempia kaupunkeja, Issoirea ja Clermont-Ferrandia. Viikonloppuna olin Rotary-piirini leirillä. Siellä oli kaikki piirini tämän vuoden vaihto-oppilaat sekä joitain ranskalaisia, jotka olivat olleet vaihdossa viime vuonna tai aikaisempina vuosina. Tapasin kolme ihmistä, jotka olivat olleet Suomessa vaihdossa ja lauantai- illan "Talent- showssa" lauloin heidän kanssaan Jaakko- kullan.
Eilen olimme host-äitini ja -siskoni kanssa Clermont-Ferrandissa, joka on noin 140 000 ihmisen kaupunki, ja jonne on noin puolen tunnin ajomatka kotoani Clémensatista. Kävimme ostamassa koulutarvikkeita ja keilaamassa. Ranskassa tarvitsee paljon enemmän koulutarvikkeita kuin Suomessa. Minulla on kasoittain paperia, monia vihkoja, kansio johon laitan eri aineiden paperimuistiinpanot, eri värisiä kuulakärkikyniä, stabiloita, lyijykyniä ja kynä jolla voin pyyhkiä kuuläkärkikynän jäljen sekä agenda joka on vähän kuin kalenteri, mutta siinä on enemmän tilaa kirjoittaa. Apua.
Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni. Koulu alkoi yhdeksältä ja loppui klo 12. Heti koulun pihalla minulle tuli juttelemaan pari tyttöä, jotka pyysivät minut istumaan viereensä luokassakin. Sain onnekseni heiltä apua, koska en ymmärtänyt kaikkea, mitä opettaja sanoi. He olivat erittäin mukavia ja yrittivät puhua englantiakin, kun en ymmärtänyt. Yksi heistä kertoi käyneensä Helsingissä ja sanoi sen olleen kiva paikka.
Olen ranskalaisen lukion viimeisellä Terminale-luokalla kirjallisuuslinjalla, joka on yksi kolmesta linjasta (tiede, talous&yhteiskunta, kirjallisuus). Sain tänään lukujärjestykseni. Minulla on 8 tuntia filosofiaa viikossa sen lisäksi liikuntaa, englantia, kirjallisuutta, historiaa ja maantiedettä, oppilaanohjausta sekä ainetta jonka host-äitini selitti olevan moraalista ja sivistävää kasvatusta. Minulla on myös saksaa, mutta yritän luultavasti vaihtaa sen vaikka matikkaan, koska muut ryhmässä ovat lukeneet saksaa jo 6 vuotta ja minä en yhtään. Filosofia jännittää aika paljon, koska en vielä ymmärrä kaikkea, mitä minulle puhutaan tai nopeaa puhetta ja filosofiassa käytetään vaikeita termejä ja käsitellään syvällisiä aiheita.
Viihdyn täällä hyvin ja olen edelleenkin iloinen, vaikkakin eilen ja tänään on ollut vähän pää kipeä kaikesta ranskasta. En ole ehtinyt vielä ikävöidä ruisleipää, kalakeittoa, Fazerin sinistä tai mitään muutakaan. Huomenna alkaa lukujärjestyksen mukainen koulu ja minulla on heti 7.55- 17.10 päivä Huihui. Ensimmäiseksi aamulla on tosin koulukuvaus.
Olen ollut nyt viikon täällä. Aika on mennyt nopeesti, koska on todella paljon kaikkea uutta koko ajan. Olen oppinut tuntemaan kotikylääni sekä lähellä olevia suurempia kaupunkeja, Issoirea ja Clermont-Ferrandia. Viikonloppuna olin Rotary-piirini leirillä. Siellä oli kaikki piirini tämän vuoden vaihto-oppilaat sekä joitain ranskalaisia, jotka olivat olleet vaihdossa viime vuonna tai aikaisempina vuosina. Tapasin kolme ihmistä, jotka olivat olleet Suomessa vaihdossa ja lauantai- illan "Talent- showssa" lauloin heidän kanssaan Jaakko- kullan.
Eilen olimme host-äitini ja -siskoni kanssa Clermont-Ferrandissa, joka on noin 140 000 ihmisen kaupunki, ja jonne on noin puolen tunnin ajomatka kotoani Clémensatista. Kävimme ostamassa koulutarvikkeita ja keilaamassa. Ranskassa tarvitsee paljon enemmän koulutarvikkeita kuin Suomessa. Minulla on kasoittain paperia, monia vihkoja, kansio johon laitan eri aineiden paperimuistiinpanot, eri värisiä kuulakärkikyniä, stabiloita, lyijykyniä ja kynä jolla voin pyyhkiä kuuläkärkikynän jäljen sekä agenda joka on vähän kuin kalenteri, mutta siinä on enemmän tilaa kirjoittaa. Apua.
Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni. Koulu alkoi yhdeksältä ja loppui klo 12. Heti koulun pihalla minulle tuli juttelemaan pari tyttöä, jotka pyysivät minut istumaan viereensä luokassakin. Sain onnekseni heiltä apua, koska en ymmärtänyt kaikkea, mitä opettaja sanoi. He olivat erittäin mukavia ja yrittivät puhua englantiakin, kun en ymmärtänyt. Yksi heistä kertoi käyneensä Helsingissä ja sanoi sen olleen kiva paikka.
Olen ranskalaisen lukion viimeisellä Terminale-luokalla kirjallisuuslinjalla, joka on yksi kolmesta linjasta (tiede, talous&yhteiskunta, kirjallisuus). Sain tänään lukujärjestykseni. Minulla on 8 tuntia filosofiaa viikossa sen lisäksi liikuntaa, englantia, kirjallisuutta, historiaa ja maantiedettä, oppilaanohjausta sekä ainetta jonka host-äitini selitti olevan moraalista ja sivistävää kasvatusta. Minulla on myös saksaa, mutta yritän luultavasti vaihtaa sen vaikka matikkaan, koska muut ryhmässä ovat lukeneet saksaa jo 6 vuotta ja minä en yhtään. Filosofia jännittää aika paljon, koska en vielä ymmärrä kaikkea, mitä minulle puhutaan tai nopeaa puhetta ja filosofiassa käytetään vaikeita termejä ja käsitellään syvällisiä aiheita.
Viihdyn täällä hyvin ja olen edelleenkin iloinen, vaikkakin eilen ja tänään on ollut vähän pää kipeä kaikesta ranskasta. En ole ehtinyt vielä ikävöidä ruisleipää, kalakeittoa, Fazerin sinistä tai mitään muutakaan. Huomenna alkaa lukujärjestyksen mukainen koulu ja minulla on heti 7.55- 17.10 päivä Huihui. Ensimmäiseksi aamulla on tosin koulukuvaus.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Toinen päivä
Salut!
Saavuin eilen tänne Ranskaan. Lensin ensin Suomesta Pariisin Charles de Gaullen lentokentälle, jossa minulla oli 70min aikaa vaihtaa koneeseen, jolla pääsin Clermont-Ferrandiin, jonka lähellä ensimmäinen perheeni asuu. Charles de Gaulle on todella iso lentokenttä ja pelkästään yhden terminaalin sisällä jouduin kulkemaan bussilla, seikkailemaan parkkihallissa sekä juoksemaan ja silti olin lentokoneessa vasta 10 minuuttia ennen lennon lähtöä.
Clermont-Ferrandin lentokentällä tapasin muitakin Rotaryn (järjestö, jonka kautta olen Ranskassa) vaihto-oppilaita, Rotary- klubini jäseniä sekä perheeni. Kaikki ottivat minut lämpimästi vastaan ja vaihdoin kaikkien kanssa poskipusut, les bisous.
Ensimmäinen kolmesta kodistani on pienessä kylässä nimeltä Clémensat. Täällä on erittäin kaunista. Kaikki kaupat, sekä kouluni ovat Issoiressa, kaupungissa, jossa on noin 14 000 asukasta. Issoireen on autolla 20 minuutin matka. Kouluni alkaa ensi tiistaina ja tulen kulkemaan sinne ja sieltä kotiin autokyydillä.
Perheeseeni kuuluu minua vuoden vanhempi Elsa, hänen isoveljensä Rémi sekä vanhemmat Marie- Josée ja Frédéric. Kaikki ovat todella mukavia ja avuliaita. Perheeni ei puhu englantia, mutta ymmärrän aika hyvin, kun he puhuvat hitaasti. Välillä kyllä he joutuvat toistamaan iha yksikertaisenkin asian kolme kertaa. Heillä on koira ja kaksi kissaa. Kissoja ei muuten oikein näy talossa, mutta kun aamulla pidin ikkunaa auki, ne tulivat huoneeseeni siitä.
Marie-Josée sanoi, etteivät he syö paljoa lihaa, josta olen iloinen, koska olen kasvissyöjä. On totta, että Ranskassa syödään paljon leipää ja juustoa. Meillä on ollut nyt leipää tarjolla joka aterialla. Leipä on vaaleaa leipää, mutta ei patonkia. Leivän kanssa pöydässä on juustotarjotin, jolla on neljää eri juustoa ja ne ovat tosi hyviä.
Viikonloppuna minulla on muiden vaihto-oppilaiden kanssa tapaaminen perjantaista sunnuntaihin. Odotan sitä, koska siellä pääsen tutustumaan muihinkin lähelläni tai aika lähellä asuviin vaihto-oppilaisiin. Jee! Tiedän, että täällä kanssani samassa Rotary-piirissä on ainakin kaksi tyttöä Taiwanista ja USA:stasekä yksi tyttö Brasiliasta.
Luulen, että tulen viettämään tässä perheessä mahtavat kolme tai neljä kuukautta. Eilen illalla olin todella väsynyt, mutta tänään olen pirteämpi nukuttuani 12 tuntia. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen, että tulen oikeasti olemaan täällä Ranskassa 10 kuukautta ja tulevani puhumaan koko tuon ajan ranskaa ja ehkä välillä englantia, enkä yhtään suomea, paitsi ehkä joskus Skypessä.
Kaikki vaikuttaa kivalta ja olen erittäin iloinen, vaikka jännittääkin aika paljon.
PS: Marie-Josée ja Elsa maistoivat eilen salmiakkia, jota toin tuliaiseksi ja sanoivat, että se on hyvää ja sain tietää että lakka on ranskaksi une plaquebière.
Saavuin eilen tänne Ranskaan. Lensin ensin Suomesta Pariisin Charles de Gaullen lentokentälle, jossa minulla oli 70min aikaa vaihtaa koneeseen, jolla pääsin Clermont-Ferrandiin, jonka lähellä ensimmäinen perheeni asuu. Charles de Gaulle on todella iso lentokenttä ja pelkästään yhden terminaalin sisällä jouduin kulkemaan bussilla, seikkailemaan parkkihallissa sekä juoksemaan ja silti olin lentokoneessa vasta 10 minuuttia ennen lennon lähtöä.
Clermont-Ferrandin lentokentällä tapasin muitakin Rotaryn (järjestö, jonka kautta olen Ranskassa) vaihto-oppilaita, Rotary- klubini jäseniä sekä perheeni. Kaikki ottivat minut lämpimästi vastaan ja vaihdoin kaikkien kanssa poskipusut, les bisous.
Ensimmäinen kolmesta kodistani on pienessä kylässä nimeltä Clémensat. Täällä on erittäin kaunista. Kaikki kaupat, sekä kouluni ovat Issoiressa, kaupungissa, jossa on noin 14 000 asukasta. Issoireen on autolla 20 minuutin matka. Kouluni alkaa ensi tiistaina ja tulen kulkemaan sinne ja sieltä kotiin autokyydillä.
Perheeseeni kuuluu minua vuoden vanhempi Elsa, hänen isoveljensä Rémi sekä vanhemmat Marie- Josée ja Frédéric. Kaikki ovat todella mukavia ja avuliaita. Perheeni ei puhu englantia, mutta ymmärrän aika hyvin, kun he puhuvat hitaasti. Välillä kyllä he joutuvat toistamaan iha yksikertaisenkin asian kolme kertaa. Heillä on koira ja kaksi kissaa. Kissoja ei muuten oikein näy talossa, mutta kun aamulla pidin ikkunaa auki, ne tulivat huoneeseeni siitä.
Marie-Josée sanoi, etteivät he syö paljoa lihaa, josta olen iloinen, koska olen kasvissyöjä. On totta, että Ranskassa syödään paljon leipää ja juustoa. Meillä on ollut nyt leipää tarjolla joka aterialla. Leipä on vaaleaa leipää, mutta ei patonkia. Leivän kanssa pöydässä on juustotarjotin, jolla on neljää eri juustoa ja ne ovat tosi hyviä.
Viikonloppuna minulla on muiden vaihto-oppilaiden kanssa tapaaminen perjantaista sunnuntaihin. Odotan sitä, koska siellä pääsen tutustumaan muihinkin lähelläni tai aika lähellä asuviin vaihto-oppilaisiin. Jee! Tiedän, että täällä kanssani samassa Rotary-piirissä on ainakin kaksi tyttöä Taiwanista ja USA:stasekä yksi tyttö Brasiliasta.
Luulen, että tulen viettämään tässä perheessä mahtavat kolme tai neljä kuukautta. Eilen illalla olin todella väsynyt, mutta tänään olen pirteämpi nukuttuani 12 tuntia. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen, että tulen oikeasti olemaan täällä Ranskassa 10 kuukautta ja tulevani puhumaan koko tuon ajan ranskaa ja ehkä välillä englantia, enkä yhtään suomea, paitsi ehkä joskus Skypessä.
Kaikki vaikuttaa kivalta ja olen erittäin iloinen, vaikka jännittääkin aika paljon.
PS: Marie-Josée ja Elsa maistoivat eilen salmiakkia, jota toin tuliaiseksi ja sanoivat, että se on hyvää ja sain tietää että lakka on ranskaksi une plaquebière.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)